Hurmaava ja runsaasti varusteltu viinibaari Kööpenhaminan ydinkeskustassa heijastelee maan gastronomian kansainvälistä huipputasoa.
Kööpenhaminan paljon hehkutettu huikea gastronominen taso ei perustu vain yksittäisiin kokeellisiin huippuravintoloihin kuten Noma, joka on jo neljästi valittu maailman parhaaksi. Ilmiö on sekä laaja että syvä. On muitakin huippuravintoloita kuten Manfreds tai Relae, mutta myös edullisempia ja mutkattomampia hienoja ravintoloita kuten Bror tai Amass. Sitten on vielä arkiravintoloita, joiden taso on silti loistava sekä ruuan että tunnelman puolesta, kuten Pluto tai Fiskebaren. Koko ruokanäyttämö on ehdotonta huipputasoa, jos kohta paikkojen pohjois-eurooppalaisen epämuodollinen tyyli tuo enemmän mieleen Lontoon kuin Pariisin.
Eivätkä viinit ole poikkeus. Aivan ydinkeskustassa Slotsholmenin vastapäätä sijaitseva Ved Stranden 10 on paikka, jossa suomalainen joutuu nieleskelemään kateuden kyyneleitä.
– Ei meillä ole varsinaista viinilistaa, vastaa viinuri Maurice kysymykseeni. – No mitäs teillä on laseittain? jatkan.
Maurice silmäisee kollegaansa Nicolasta.
– Mitä niitä on? 800?
– 1000? aprikoi Nicolas.
Se on totta.
Tässä pienessä baarissa on tosiaan tarjolla lähes kahdeksansataa eri viiniä laseittain ja toiset viitisensataa pulloittain. En ole heti uskoa, mutta Maurice tarjoutuu hövelisti näyttämään kellaria. Salaisuus valtavan valikoiman mahduttamiseksi näin pieneen tilaan on se, että joitain viinejä tilataan vain pullo.
– Enempää ei aina liikenekään, marisee Maurice, ja poimii esimerkiksi harvinaisen tuottajan Etnan rinteiltä. – Saamme näitä vain pari per vuosikerta.
Liike myy sekä itse maahantuomiaan että muiden tanskalaismaahantuojien viinejä. Tyyli on artisaanihakuinen, valikoimassa on paljon kuriositeetteja ja luonnonviinejä. Ulos myytävien pullojen keskihinta pyörii kahden – ja kolmenkymmenen euron välillä.
Kysyn mikä on kiinnostavaa ja saan lasillisen etelä-ranskalaista Matassa-nimistä viiniä. Hyvää.
Baari näyttää tunnelmalliselta, mutta koska päivä on aurinkoinen, asiakkaita on leveän terassin täydeltä. Maurice huomaa epäröintini.
– Voitte istua vaikka tuonne rantaan, hän viittilöi suurpiirteisesti kanaalin suuntaan.
Ai niin. Ei aitauksia eikä anniskelualuerajoja. Ei ketään kontrolloimassa mihin ihmiset laskevat lasinsa.
Täytyy sanoa että viini maistuu selvästi paremmalta vapaassa maassa nautittuna.
