Ismo Tuomisen kujanjuoksu ja alkoholipolitiikan demonit 

Viimeaikaisten paljastusten valossa STM:n korkea virkamies Ismo Tuominen on toiminut laittoman itsevaltaisesti Alkon monopolin suojelemiseksi. Tuomisen vaikuttimina näyttävät toimivan 150 vuotta vanhat ideat alkoholin kiroista.

Hiljattain on selvinnyt että suomalaisen alkoholipolitiikan lankoja vetelee yksittäinen puuhakas virkamies. Sosiaali- ja terveysministeriön hallintoneuvos Ismo Tuominen (pääkuvassa) on itsekin myöntänyt levittäneensä poliitikoille vuosien ajan systemaattisesti tarkoitushakuista tulkintaa alkoholilaista. Tuominen on myös lainvastaisesti pantannut aiheeseen liittyvää tietoa ja perättömästi uhkaillut rikosseuraamuksilla etäkauppaa tekeviä. Hänen tarkoituksenaan on ollut suojella Alkon monopolia estämällä alkoholin verkkokauppa, hyvä kuvaus tilanteesta löytyy mm. täältä.

Tuomisen lausuntojen perusteella häntä ajaa eteen päin kauhukuva tilanteesta, jossa Alkon monopolin purkautuminen johtaisi suomalaisen kansanterveyden romahdukseen. Ajatus tuntuu kirjaimellisesti kaukaa haetulta.

– Suomalaista alkoholipolitiikkaa johdetaan 1800-luvun uskonnollisen maaseudun arvoilla, vahvistaa Timo Airaksinen, Helsingin yliopiston käytännön filosofian emeritusprofessori.  – Alkon liturgiassa puhutaan kansanterveydestä koska ei haluta suoraan sanoa että alkoholi on perkeleestä – luterilaiset kun eivät siedä viinaa, koska humalassa ei ehdi ajatella jumalaa.


Kansanterveys Alkon liturgiassa 

Kansanterveys – mitä ikinä se tarkoittaakaan – on ainoa peruste, jonka nojalla Suomen muutoin vapailla markkinoilla on valtion monopoli alkoholikaupassa. Kieltolain jälkeen kun Alkon tehtävä oli aktiivisesti rajoittaa alkoholin myyntiä, sillä on saattanut ollakin vaikutus kansalaisten terveyteen – todennäköisesti negatiivinen, kuten kieltolaillakin. Nyt Alkon tehtävä on myydä mahdollisimman paljon alkoholia. Uusia myymälöitä avataan kaiken aikaa ja vanhoja ehostetaan. Vaikka Alkolla ei voi nykymuodossaan olla minkäänlaista positiivista tekemistä kansanterveyden kanssa, oikeiden argumenttien puutteessa termi on yhä suosittu monopolia puolustavien puheissa. Toinen kieltolain ajalta peritty termi on vastuullisuus, jota käytetään ikään kuin kaikki muu päivittäistavarakauppa olisi jotenkin vastuutonta. Näiden ajastaan jääneiden järjenvastaisuuksien seurauksena yhtiön ympärillä leijuu pysyvä tekopyhyyden, tosiasioiden välttelyn ja peiteltyjen intressien verho.

 

Airaksinen on pitkään kritisoinut alkoholipolitiikan tueksi tehtyä tarkoitushakuista tutkimustyötä, jonka tehtävä ei ole selvittää tosiasioita vaan pönkittää monopolin puolustamiseksi luotuja myyttejä.

Filosofi Timo Airaksisen mielestä alkoholipolitiikka on taistelua maaseudun ja kaupungin arvojen välillä. – Kaupunki on liberaali, urbaani, kansainvälinen ja eteenpäin katsova, hän sanoo eräässä haastattelussa. – Maaseutu jää sen vastakohdaksi: taaksepäin katsovaksi, uskonnolliseksi ja perinteiseksi.

– On totta että 150 vuotta sitten Suomen maaseutu oli kurja ja nälkäinen paikka, hän myöntää. – Ymmärrän, että siemenviljan keittäminen pontikaksi saattoi silloin merkitä torpparille taloudellista ja sosiaalista katastrofia, mutta nyt eletään vuotta 2022. Suomi on itsenäinen, vapaa ja vauras maa, joka on on Euroopan unionin jäsen. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa.

Mitä Alkon kaltainen dinosaurus tekee tällaisen vapaan kansan olohuoneessa? Miksi Tuomisen kaltainen don quijote saa kenenkään häiritsemättä taistella tuulimyllyjään vastaan?

– Jostain syystä suomalainen oikeusvaltio pettää täysin alkoholipolitiikan kohdalla, pahoittelee Airaksinen. – Yhteiskunnan tulisi reagoida uusiin haasteisiin ja luopua vanhoista myyteistä. Viinakeskustelu estää käsittelemästä ajankohtaisempia asioita, kuten mietoja huumeita. Alkon monopoli on malliesimerkki poliitikkojen selittämättömästä passiivisuudesta.

Olemme Alkon monopolin panttivankeja.

– Timo Airaksinen, filosofian professori

Toinen ydinelementti Tuomisen kauhukuvassa on myytti suomalaisesta juoppoudesta. Ajatus on, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti pysty hallitsemaan juomistaan, ja jonkun muun, vastuullisemman, pitää suojella heitä heiltä itseltään. Kun tämä ajatus 1800-luvun lopulla sai muotonsa, se vastuullisempi muu oli ruotsinkielinen yläluokka.

– Toissavuosisadan lopulla fennomaaninen eliitti rakensi Suomen kansasta mielikuvan, joka oli lähtökohtaisesti holhoava, sanoo Risto Alapuro, Helsingin yliopiston pitkäaikainen sosiologian professori. – Hyvä esimerkki on Topeliuksen Maamme kirjan Matti: vankka ja sisukas, hiukan hidasälyinenkin, mutta sitäkin luotettavampi.

1900-luvun alussa tähän impivaaralaiseen idylliin repesi pimeä puoli. –  Suurlakon ja sisällissodan raju väkivalta toi kuvaan arvaamattoman elementin, sanoo Alapuro. – Sen jälkeen yläluokalla on ollut jatkuva pelko siitä, että tilanne riistäytyy käsistä.

Näistä antiikkisista elementeistä kyhäilty myytti ratsastaa yhä, nyt sen selässä keikkuu Alko. Niin kauan kuin Suomen kansa koostuu hyvää tarkoittavista puurtajista, joista viina tekee arvaamattomia tuholaisia, monopolia tarvitaan.

On irtauduttava vanhasta.

– Risto Alapuro,
sosiologian professori

Risto Alapuro on sukupolvensa etevimpiä sosiologeja. Hän on todennut, että myytti suomalaisesta juoppoudesta on jostain syystä sydäntämme lähellä. Myytti on perätön mutta ei harmiton. – Nyt tällainen kansakunnan omakuva on ongelmallinen, sanoo Alapuro eräässä kirjoituksessaan. – Avoimessa, poliittisia ja taloudellisia rajojaan madaltavassa sekä markkinasuuntautuneessa Euroopassa, jossa Suomi on joutunut luopumaan entisistä varmuuksistaan, ei suomalainen siilipuolustus auta. Jotta Suomi ei vain ajelehtisi tuskallisen vapaana ja orpona, on irtauduttava vanhasta.

– Myytti suomalaisten huonosta viinapäästä on tosin moneen kertaan todistettu asiallisesti vääräksi, muistuttaa Alapuro. – Kova dokaaminen ei ole erityisesti suomalainen ominaisuus, mutta siitä on tullut piirre, jonka kautta tunnistamme itsemme.

Omituisinta siis ei ole itse myytti vaan se, että tiedämme koko karikatyyrin keksityksi, mutta silti pidämme sitä jotenkin sympaattisena. Rajusti dokaava perusjuntti on tuttu hahmo populaarikulttuurissa rakastetuista Irwinin tai Eppujen kappaleista kaurismäkielokuviin. 

Siksikö me myös niin rakastamme Alkon monopolia? Kyselyiden mukaan 70 % suomalaisista tykkää Alkosta, eli on valmis toimimaan etujensa vastaisesti ja rajoittamaan vapauttaan. Monopolin panttivangeiksi olemme oudon tyytyväisiä.

Onko kysymys jonkinlaisesta kansallisesta Tukholma-sydroomasta?

– Ehkei ihan sentään, naurahtaa psykologi ja psykoanalyytikko Anne Kotkavirta. – Tuntuu liioittelulta väittää että suomalaiset olisivat rakastuneet viholliseensa, hän tasoittelee. – Mutta on kieltämättä kiinnostavaa, että monopolijärjestely yhä sopii meille.

Kotkavirta muistuttaa, että vapaus on se mitä eniten tavoitellaan, mutta myös se mitä eniten pelätään. – Ehkä tässä asetutaan lapsen asemaan, jolloin rajoitukset tuovat perusturvaa, suojaavat lasta itseltään.

Vapaus on se, mitä eniten pelätään.

– Anne Kotkavirta

Myös Kotkavirta näkee monopolin taustalla uskontoperäisen auktoriteetin, joka omaksuu lähtökohtaisesti ihmiselle itselleen kuuluvan vastuun. – Uskontoon liittyy usein myös nautinnon paheksuminen, esimerkiksi ajatus, että seksissä pitäisi keskittyä suvunjatkamiseen eikä fantasiointiin, Kotkavirta vertaa. Se voisi valottaa ravintoloiden kärsimää selittämättömän rajoittavaa kohtelua pandemian aikana, sekin Tuomisen komennossa.

Yksi tekijä monopolin pysyvyyden taustalla on luonnollisesti saavutettujen etujen puolustaminen. – Hallinta houkuttaa, sanoo Kotkavirta.

Airaksisen, Alapuron ja Kotkavirran näkökulmat auttavat ymmärtämään Tuomisen omavaltaista puuhakkuutta ja Alkon nykyäänkin moralisoivaa ja ylhäältä alas katsovaa tyyliä. Se ei tarkoita, että ne pitäisi hyväksyä.

Simputus on syvällä Alkon DNA:ssa. 50-luvun lopulle asti jokainen viinipullon ostaja kävi läpi sadistisen nöyryytysprosessin, jonka päätteeksi hänen ostolupansa saatettiin mielivaltaisesti perua. Kuva on Ylen sivuilta, jonne on kieltolain päättymisen 90-vuotispäivän muistoksi kerätty loistava tukku materiaalia liittyen viranomaisten tragikoomiseen painiskeluun alkoholipolitiikan demonien kanssa.

– Simputtamisen ja koulukiusaamisen kierteen voi lopettaa puolustamalla itseään, muistuttaa Kotkavirta. – Pitää nostaa pää pystyyn ja pitää puolensa.

Loistava ajatus, josta moni vallankumous on saanut alkunsa. Ja kun poliitikot eivät sitä tee, jää kansalaisten itsensä tehtäväksi rohkaistua, kasvaa aikuisiksi ja vetää itsensä historian ja holhouksen suosta tähän päivään.

Olutmielenosoittajia Helsingin Rautatieaseman edessä joulukuussa 1980 – joukossa yksi ’viini maitokauppaan’ -kylttikin. Samanlaista kansalaisten aktiivisuutta kaivattaisiin nytkin, poliitikot kun tuntuvat istuvan käsiensä päällä. Kuva on kaupunginmuseon arkistosta ja sen on ottanut Harri Ahola.

Yhteenveto ja rakentava ehdotus viinikaupan järjestämiseksi Suomessa

Alkoholipolitiikkaa hallitsee joukko jumalaa pelkääviä maalaisia, jotka joutuvat systemaattisesti valehtelemaan olevansa edistämässä ’kansanterveyttä’. Suomalaiset sietävät holhousta, koska väestö samaistuu mielellään romanttiseen harhakuvaan suomalaisista oikukkaina sisupusseina, joiden impulsseja pitää rajoittaa. Mielikuvissa on vain yksi tapa, jolla suomalainen voi nauttia alkoholia: raju ja vapautuneen uhmakas känni, jossa näytetään herroille närhen munat ja ryypätään viinaa kunnes tulee ruumiita.

Kaupungeissa kasvaa sitävastoin maallistunut ja eurooppalaistunut ihmisryhmä, jolle viini on luonnollinen osa ruokailua sekä toisten ihmisten seurasta ja elämästä nauttimista yleensä. He eivät retkahda ryyppäämään yksin viinaa perjantaisin vaan nauttivat viininsä osana tavallista ja arkista ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Tässä ryhmässä ateriat eivät pääty puukkotappeluun, eikä tällaisten ihmisten elämää ole mitään perusteita rajoittaa uskonnollisilla uhkakuvilla.

Johtopäätös: viinit ruokakauppoihin kaupungeissa ja vapaa nettikauppa

Päivittäistavarakauppa ja internet ovat jo osoittaneet ylivoimansa mietojen alkoholien myynnissä Alkoon verrattuna: parempi alueellinen peitto, laajempi valikoima, kilpaillut hinnat – ja täysin sama vastuullisuuden taso ja vaikutus ’kansanterveyteen’. Olisi muutenkin hienoa lopulta nähdä millaista on oikeasti kuulua Euroopan unioniin.

Myönnytys: Alkolle viinan myynnin yksinoikeus

Tuntuu silti julmalta vaatia monopolin välitöntä alasajoa, kun niin monet rakastavat sen holhoavaa turvaa. Väkevien myyntiin keskittymällä Alko vieläpä pääsisi oman propagandansa ytimeen, joka on vakaumus siitä, että alkoholin perkeleelliset kirot pidetään parhaiten kurissa myymällä viinaa.

Bonus: maaseudulle täysi kieltolaki

Menestyksekkäässä neuvottelussa kaikki osapuolet saavat jotain, ja tämä on juuri se, mitä uskonnolliset maalaiset eniten haluavat: rajoittaa ja holhota toisia uskonnollisia maalaisia.

 

Artikkelin pääkuvituksen taustana on yksityiskohta Matthias Grünewaldin 1500-luvulla maalaamasta Isenheimin alttaritaulusta, aiheena pyhän Antoniuksen kiusaukset.