Uusi alkoholilaki tulee: murtuuko monopoli?

Nyt kun alkoholilainsäädäntöä ollaan tarkistamassa, Alkon monopoli tuntuu natisevan liitoksissaan. Mutta onko se murtumassa?

– Oon vi***illut Alkosta aamusta asti twitterissä, tunnustaa Jari Koiksniemi iloisesti.

Koiksniemi on viinin ja ravintola-alan ammattilanen, joka ottaa alan ilmiöihin ahkerasti kantaa sosiaalisessa mediassa ja alan tapahtumissa.

– Nyt on Alkolla verkkokauppa auki, mutta ei kotiinkuljetusta! Koiksniemi ilkkuu. – Naurettavaa, kuuluu varmaan vastuullisuuspolitiikkaan tällainen 80-luvun meininki, hän puhkuu.

koiksniemi
Jari Koiksniemi on verrattain nuori vihainen mies. Alkoholialan konkarina häntä suivaannuttaa valtion ja virkamiesten härski kaksinaamaisuus. Koiksniemen tweettuilua voi seurata osoitteessa @frankares. Kuva Koiksniemen arkistosta.

Eniten Koiksniemeä tuntuu kuitenkin ärsyttävän Alkon taustalla operoiva koneisto.

– Mikä näitä poliitikkoja vaivaa? Koiksniemi perää. – Suurin osa suomalaisista haluaa monopolin lakkauttamista, mutta vastassa on aina raittiustaannuttajien lauma vetoamassa kansanterveyteen. Jäätävää kaksinaismoralismia! Miten ihmeessä Alkossa myyty viina olisi jotenkin parempaa kansan terveydelle?

Koiksniemen tuohtumuksella on selkeä viholliskuva: valtion holhousmentaliteetti, jonka käsikassarana toimii keskustapuolueen, uskonnollisten raittiusjärjestöjen ja Helsingin Sanomien salaliitto. Raittiusjärjestö Ehytin päihdepäivillä Koiksniemi kertoo tivanneensa miksi 97 % eurooppalaisista pärjää ilman monopolia. – Paikalla oli THL:n ja STM:n väkeä, Sailasta ja muita taannuttajia kehumassa Alkoa, muistelee Koiksniemi. – Vastaukset olivat ympäripyöreää p***aa.

Koiksniemen verbalisoinnit saattavat joskus liukastella hyvän maun rajamailla, mutta kärjistykset heijastavat hyvin sitä turhautumista, jota kasvava joukko tuntee holhoaviksi ja mielivaltaisiksi kokemiensa viranomaisten edessä.

Jäätävää skeidaa!

– Jari Koiksniemi Suomen alkoholipolitiikasta

– Raittiusjärjestöillä ja muilla monopolin puolesta lobbaavilla on nykytilanteessa kieltämättä aikamoinen viestintäylivoima, puntaroi hieman rauhallisemmin äänenpainoin Kim Moliis, jolla on pitkän linjan näkemystä ja kokemusta alkoholikaupasta Suomessa.

moliis et al
Kim Moliis kuvassa oikealla, hänestä vasempaan Petri Lukkarinen, Petra Anttila ja Pekka Terävä. Terävän ja Lukkarisen Olo-group (mm. huippuravintolat Olo ja Emo) hankki omistukseensa Anttilan edustaman Viinitkotiin.com-verkkokaupan. Moliis tuo nyt yhdistelmään pitkän kokemuksensa alkoholin maahantuonnin ja tukkukaupan parissa. Uusi lakiehdotus on pönkittämässä Alkon monopolia kieltämällä kilpailevat verkkokaupat. Tässä tapauksessa se olisi melkoinen sääli, sillä Alkolla tuskin on intressejä tai resursseja viedä alkoholikaupan konseptia yhtä gastronomiseen suuntaan kuin Olon osaajilla. Kuva Olo group.

Häntä – kuten monia muitakin – kummastuttaa muun muassa Helsingin Sanomien ottama poikkeuksellisen puuhakas rooli alkoholikeskustelussa. – Sanomissa tuntuu olevan joka aamu jotain alkoholiasiaa, Moliis ihmettelee.

Myös Koiksniemen salaliittoteoria vetää Moliisin yllättävän mietteliääksi. – On kieltämättä hieman outoa, että raha-automaattiyhdistys myöntää tukea yli 5 miljoonaa vuodessa Ehyt-päihdetyöjärjestölle, jonka fokus tuntuu olevan vain nykyjärjestelmän pönkittäminen vailla keskustelua vaihtoehdoista. – Miksi rahoja ei yksinkertaisesti sijoiteta paljon mainostettujen alkoholihaittojen hoitamiseen? Moliis perää.

Mutta eniten uudessa alkoholilain uudistusehdotuksessa Moliisia pistää silmään Alkon monopolia suojeleva taktikointi. STM:n virkamiehet näyttävät pyrkivän kieltämään myös EU:n sääntöjen mukaan toimivan etämyynnin eli Alkon kanssa kilpailevan alkoholin verkkokaupan. Syitä kaivellaan tuttuun tapaan kansanterveydestä vaikka etämyyntinä toimitetaan lähinnä kalliimpia harrastajatuotteita.

– Todellinen syy on monopolin rapautuvan yksinoikeusaseman suojelu, arvioi Moliis. – Virkamiehet haluavat rajat kiinni jotta monopolia voisi myös jatkossa pönkittää virkamiesten ja valtion rahoittamien järjestöjen toimesta.

Miksi? Ilman monopolia moni julkisen sektorin työ jäisi täysin turhaksi.

Moliis ounastelee, että kun kauppa vapautuu, myös moralisoiva alkoholikeskustelu loppuu omaan tarpeettomuuteensa. Se toisi Suomeen myös maltillisempaa alkoholikulttuuria. – Kun keskustelu pidetään jatkuvasti näin mustavalkoisena, juomakulttuurista ei ikinä katoa se rehvakkuus, joka sitä nyt vaivaa.

Peli ei ole puhdasta, ja todelliset intressit pysyvät piilossa.

– Kim Moliis

Alkoholilain uudistusehdotuksen keskeinen sisältö on, että vähittäiskaupassa saisi alkaa myydä A-olutta ja vahvaa lonkeroa. Uudistuksen suurin hyötyjä vähittäiskaupan lisäksi on panimoteollisuus.

– Keskustelu on kieltämättä tarkoitushakuisen mustavalkoista, tuumii panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa. – Kansanterveys ja elinkeinoelämä asetetaan jotenkin toisilleen vastakkaisiksi.

ussaMV
Panimoliiton toimitusjohtajana Elina Ussa edustaa yhtä maan merkittävimmistä valtablokeista alkoholikaupassa: Suomessa kulutetusta alkoholista puolet juodaan oluen muodossa. Kuva Ussan arkistosta.

Ussakin myöntää valtion politiikan sikäli kaksinaismoralistiseksi, että se ei ole johdonmukaista. – Puolueettoman WHO:n mukaan Suomessa on suhteessa samat alkoholin aiheuttamat haitat kuin muissa Euroopan maissa. Silti meillä on koko Euroopan säädellyin toimintaympäristö.

Ussa pitää epärealistisena että ongelmakäyttäjien alkoholikulutusta voisi rajoittaa laein ja säädöksin. Hän välttää puhumasta holhouksesta, mutta toteaa että puritaaninen ja uhkakuvien luomisella sinnittelevä alkoholinvastainen masinointi on aikansa elänyt.

– Suomen malli ei nyt toimi, summaa Ussa. – On liberalisoinnin vuoro.

Uusi laki olisi piristysruiske vapaalle elinkeinolle.

– Elina Ussa

Missään ei ole aivan niin miellyttävän rauhallinen ilmapiiri kuin myrskyn silmässä. Alkon pääjohtaja Hille Korhonen ottaa minut vastaan yhtiön pääkonttorin viihtyisässä yläkerrassa Helsingin keskustassa, kivenheiton päässä eduskunnasta. Korhonen on säteilevä ja rentoutunut, ja jos hän on huolissaan työpaikkansa tulevaisuudesta, pieninkään ele ei sitä kavalla.

hillekorhonen
Hille Korhosella ei ole Alkon avoimessa pääkonttorissa kiinteää työpistettä, kuten ei kellään muullakaan. Valtionyhtiöksi Alko onkin varsin progressiivinen, firma on valittu maan parhaaksi työpaikaksi joka kerta kun se on osallistunut vertailuun.

Korhonen on kyllä huomannut Koiksniemen Alkon vastaisen ristiretken ja tuntuu olevan jos nyt ei huolestunut, niin hieman hämillään.

– Keskustelun sävy on yllättävän agressiivinen ja ääripäihin menevä, hän kummastelee. – Normien purku on sinänsä hyvää, myöntää Korhonen, – mutta olisi hyvä pohtia rauhallisemmin missä siitä on hyötyä ja missä ei.

Korhosen argumentti on, että miksi korjata vimmatusti jotain mikä ei ole vialla. Ja hänellä on koko tukku numeroita kantansa tueksi.

70% prosenttia suomalaisista vastaa kysyttäessä, että Alko on heille paras tapa hoitaa alkoholikauppa Suomessa. Hartaasti koulutetut työntekijät ovat samaa mieltä: Alko on moneen kertaan valittu maan parhaaksi työpaikaksi. Kansallinen asiakastyytyväisyys on kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla, paremmat pisteet saa vain kirjasto.

Harvassa maassa on alkoholikaupassa yhtä hyvä valikoima kuin Alkossa.

– Hille Korhonen

Korhonen ei silti loikoile laakereillaan. – Meillä on hyvin tiukat tavoitteet, hän sanoo.

Hän aikoo lisätä digitaalisia palveluja mm. ruuan ja juoman yhdistelyn avuksi. Hän aikoo kehittää verkkokauppaa tuomalla sinne esimerkiksi sähköistä koulutusta. Uuden konseptin myymälät tulevat yleistymään. Ne on laadittu visuaalisuutta silmälläpitäen, ja valikoiman esillepanoa johdetaan sesonkilähtöisemmin, tapahtumien ja teemojen kautta.

Yksi asia Alkon kulkua tietysti aina kaihertaa.

– Uudistusten tehtävä ei ole tuottaa lisämyyntiä, Korhonen muistuttaa yhtiön vastuusta kansanterveydelle. – Kysymys on palvelun laadusta. Vastuullisuus ja liiketoiminta eivät ole ristiriidassa, ne on vain osattava toteuttaa oikein, Korhonen sulkee aiheen hieman kryptisellä nuotilla.

mercadona
Alko on parhaimmillaan mainio kauppaketju, ja siitä saisi hienon skandinaavishenkisen ratkaisun alkoholikauppaan vaikka franchise-konseptina. Nyt taustalla kytevien ideologisten rintamalinjojen ansiosta se on tuomittu elämään surullisena silmätikkuna, kuin onneton dinosaurus meidän kaikkien olohuoneessa. Kuvassa espanjalaisen Mercadona-ruokakaupan punaviinihylly: pari tusinaa eri tuotetta, lähes kaikki pelottavaa halpisroskaa – aika lohduton tulevaisuudenkuva, joka on omiaan palauttamaan tervettä kunnioitusta Alkon valikoimaa ja palvelua kohtaan.

Alko nauttii suosiotaan varsin täydestä syystä: valikoima on iso ja palvelu on osaavaa, ei ole ollenkaan ihme että suurin osa tavallisista ostajista on järjestelyyn tyytyväinen. Ja yhtiö saattaa hyvinkin onnistua tasapainottelussa houkuttelevuuden ja vastuullisuuden välillä, vaikka tämä lienee juuri sitä Koiksniemen demonisoimaa jäätävää kaksinaismoralismia, tosin oikein toteutettuna.

Mutta uusi lakiehdotus olisi läpimennessään Alkolle tuntuva isku, lähes 10 % liikevaihdosta. Korhosen mukaan Alko pystyy sopeuttamaan kustannuksiaan tinkimättä laadusta, mutta viinien meno maitokauppaan voisi jo olla kohtalokkaampi isku. Korhosen ja monen muun arvioiden mukaan Alkoja jäisi siinä tapauksessa jäljelle yli 350 myymälästä vain 50. Esimerkiksi Moliisin mielestä Alko ei enää pärjäisi kisassa vähittäiskauppaa vastaan vaan katoaisi.

Kun on tunteet…

Alkoholin vähittäiskauppaa hallitsee monopoli myös mm. Norjassa ja Kanadassa. Norjalainen Janne Loga Sandberg pitää loistavaa blogia viinistä, ruuasta ja elämän nautinnoista osoitteessa www.living-it.no.

– Joskus tuntuu, että viini vie liikaa aikaa, mutta kun sattuu hyvä pullo kohdalle, kaikki unohtuu, sanoo norjalainen viinikirjoittaja Janne Loga Sandberg. Hän on ylpeä maansa monopolista.

– Vinmonopolethan on aivan loistava, suitsuttaa Janne, joka tunnustaa aloittaneensa amaroneista, kuten kaikki me muutkin pohjoismaalaiset. Sandberg kiittelee Vinmonopoletin valikoiman laajuutta, joka onkin koko pohjolan kattavin. – Ruotsin valikoima ei ole lähelläkään, hän kuittaa. – Lisäksi monopoli on maailman suurimpia ostajia, joten hinnat pysyvät matalina.

Vinmonopolet tarjoaa tosin pieniäkin eriä sekä järjestää huutokauppoja erikoisuuksista useita kertoja vuodessa.

Ehkä tuntuvasti parempi valikoima, matalammat hinnat ja aktiivinen pienempien erien valikoimaan tuominen nostaisi Alkonkin suosiota tyytymättömien keskuudessa? Norjassa tilanteeseen voi vaikuttaa sekin, että kansalaiset saivat itse äänestää monopolin perustamisesta.

Anne-Michèle Fortin on tyytyväinen kotiprovinssinsa Québecin monopoliin. Monopoli hinnoittelee tuotteensa niin, ettei kellekään synny houkutusta hakea viinejään USA:ta tai viereisen Ontarion monopolista.

– On monopolissa ehkä se haittapuoli että pienten tuottajien on vaikea päästä valikoimaan, tuumii kanadalainen Anne-Michèle Fortin. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistelee että jotkut hänen ystävistään ostavat suoraan tuottajilta ja maahantuojiltakin. Myös ruokakaupoissa on rajallinen valikoima viinejä. – Mutta ne ovat kamalia, rajaa Fortin. Quebecissä asuva Fortin on työskennellyt mm. Burgundissa ja on keskivertoa paremmin selvillä siitä, miten monopoli eroaa vapaista markkinoista.

SAQ (Société des Alcools de Québec) -monopolin myymälät palvelevat eri ostajaryhmiä eritasoisin valikoimin. Séléction-myymälöissä on eksklusiivisempi valikoima kuin Classique-formaatissa. Erotukseksi Suomesta myymälöissä on annosteluautomaatteja, joista voi ostaa pieniä maistelunäytteitä arvokkaammista viineistä. Fortin kiittelee henkilökunnan osaamista. – Tyytyväiset työntekijät tuottavat tyytyväisiä asiakkaita, hän aprikoi.

SAQ on kuten Alkokin kovasti halukas ’demokratisoimaan’ viiniä, ja viinit ovatkin voittaneet markkinaosuuksia oluilta.

Myös Québecin monopoli kuulostaa hieman dynaamisemmalta kuin Alko, mutta onhan Kanada sentään viinintuottajamaa. Erot eivät kuitenkaan tunnu riittävän selittämään, miksi suomalaisten suhde omaan monopoliinsa on niin mustavalkoinen ja jollain perustavalla tavalla traumaattinen.

Mikä siinä niin hiertää?

– Käynnissä on yksilön ja valtion suhteen uudelleenneuvottelu, tiivistää Arto Koskelo.

koskelo2
Arto Koskelo tunnetaan Suomen pidetyimmän viiniblogin viinipiru.fi’n kirjoittajana. Hän on myös iltalehden juomakirjoittaja ja 5 tähteä -portaalin ravintolakriitikko. Mutta harva muistaa että hän on koulutukseltaan myös pesunkestävä sosiologi.

– Onko Suomi ylipäänsä länsimaa? Koskelo jatkaa.

Hän muistuttaa, että Kekkosen aikaan Suomi lipsahti aika itäiselle tielle. Yhteinen kriisitietoisuus johti yksilönvapauksien heittämiseen romukoppaan. – Se oli selkeää flirttailua totalitarismin kanssa.

Eurooppaan liittyminen oli Koskelon mukaan iso lupaus, jota nyt ei kyetä lunastamaan koska toinen jalka on vielä syvällä keskusjohtoisuudessa.

– Viini on tässä tärkeä symboli sikäli kuin se edustaa koko eurooppalaisen sivistyksen alkulähteitä, muistuttaa Koskelo.

Koskelon perspektiivistä monopolia puolustavien argumentaatiosta paistaa päivä läpi. – Tarina siitä, että suomalaiset eivät luonnonkansojen tapaan hallitse alkoholia ja että heitä pitää hieman suojella itseltään, on 1800-luvun eliitin kansallisromanttinen luomus.

Valitettavasti olemme kaikki imeneet saman propagandan jo äidinmaidossa.

Suomessa valtio on liikaa läsnä ihmisten elämässä.

– Arto Koskelo

– Idea suomalaisten kehnoudesta on perätön, protestoi Koskelo, – Suomessa voi olla vanhoja viinimaita karkeammat pelisäännöt, mutta mikään alkoholistikansa emme ole.

Koskelo muistuttaa aiheellisesti, että alkoholiongelmat ovat kytköksissä muihin psykologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. – Ongelmat ovat oire siitä, että hyvinvointivaltio on epäonnistunut projektissaan kurjuuden poistamiseksi.

– Argumentit ovat muutoinkin manipuloituja, Koskelo jatkaa, – koen että minua yritetään kusettaa oman etuni nimissä, mutta arvostaisin paljon mieluummin rehellisyyttä.

Koskelo ihmettelee piittaamattomuutta yksilönvapaudesta maassa, joka niin hiljattain ja niin kalliisti on lunastanut paikkansa vapaiden kansakuntien joukossa.

Mutta maailma muuttuu. Koskelolle monopolin murtuminen on ajan kysymys. – Agraarivaltion perua oleva yhtenäiskulttuuri on murtumassa, hän arvioi.

Suomalaisten alistuvaisuus voimakkaan virkamieskoneiston edessä on sinnikäs slaavilainen kulttuuripiirre, joka nyt saattaa vähitellen tehdä tilaa länsimaalaisemmalle ajattelutavalle.

– Normatiivinen paine koetaan nykyään vastenmieliseksi, toteaa Koskelo. – Sikäli taistelu monopolia vastaan on jo voitettu.