Nea Berglund: klassista bordeaux’ta tuorein sävelin

Nea Berglund on Suomen ensimmäinen toisen sukupolven viinintekijä. Hän johtaa perhetilaansa Château Carsinia varmalla otteella ja tuoreella näkemyksellä.

Château Carsinin tunnuksena on viulunkaulan virityskoneiston barokkinen koristekiekura, muistoksi mm. siitä, että tilan omistaja Juha Berglund on instrumentin taitaja. Jos Carsinin viinit olisivat musiikkia, ne olisivat varmastikin klassisia ranskalaisia kamarisävellyksiä, mutta orkesterin tahtipuikkoa heiluttelisi nyt suomalaisen viinitaivaan uusi tähti, Nea Berglund.

Nea Berglund on siitä harvinainen suomalainen, että hän on syntynyt viinintekijäperheeseen. Samana vuonna kuin Nea syntyi, hänen isänsä Juha Berglund aloitti rohkean viinitilahankkeen yhdessä sisarustensa kanssa hankkimallaan Château Carsinilla Bordeaux’ssa. Nea jatkaa nyt isänsä työtä, ei tosin hänen jalanjäljissään, vaan enemmänkin omissaan.

Nea Berglund, omalla tavallaan kellareiden kasvatti, on Carsinin tankkien ja letkujen keskellä kuin kotonaan. Marraskuun puolivälissä sadon pääosa on vielä käymässä läpi malolaktista konversiota. Sylissä yksi talon kolmesta kissasta, kuulun säveltäjän kaima Berlioz.

Nea ei kuitenkaan syntynyt viiniä suonissaan, kuten olisi helppo kuvitella. Hän oli mukana korjaamassa satoa ensimmäistä kertaa vasta viisitoistavuotiaana. Sillä aikaa kun isä Juha otti haltuun menestyvän viinintekemisen niksejä, Nea opiskeli kaikessa rauhassa ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulussa, kävi töissä ravintola Murussa, ahkeroi pankin rahoitusosastolla.

– Oikeastaan viinintekijän ammatti alkoi kiinnostaa vasta aika lukuisten sadonkorjuupestien jälkeen, kertaa Nea, – ehkä varsinaisesti syksyllä 2012.

Tyttären ja isän ajatukset eivät kuitenkaan aluksi aina sattuneet samoille askelmerkeille. Nea valmistui kauppiksesta kaikessa rauhassa ja meni sen jälkeen töihin Mandy Jonesin viinitilalle Australiaan, mistä muutama muukin suomalainen viinintekijä on ottanut vauhtia uralleen. Oli vuosi 2015.

Viini tehdään tarhoilla.
– Nea Berglund

– Silloin päätin ryhtyä tähän tosissani, Nea muistelee. – Joneseilla pääsin tekemään käytännössä hurjan paljon asioita, Mandy opetti ja haastoi, laittoi tekemään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Siellä opin valtavasti, ja Mandy on minulle edelleen erittäin tärkeä mentori ja hyvä ystävä.

Mandyn tilan jälkeen Nea työskenteli Outi Jakovirran kanssa Uudessa-Seelannissa, ja hakeutui sen jälkeen viinimaisterin  koulutukseen Bordeaux’n yliopistoon. Château Carsinin tämän vuoden sato on ensimmäinen, jonka vastuullisena viinintekijänä hän on toiminut.

– Virallisesti aloitin täysipäiväisen työn kellarissa jo viime vuonna, Nea tunnustaa. Viime vuoden syksyllä hän viimeisteli tilan silloisten viinintekijöiden alulle panemat erät.

Tuntuu että hänen kättensä työ on jo tunnistettavissa: esimerkiksi Nean oma merlot-erä tilan vanhimmalta luomupalstalta, työnimeltään cuvée Néa, osoittaa että nuori viinintekijä hallitsee klassisen bordeaux’n vivahteet tarkalla mutta persoonallisella otteella. Tänä vuonna hän on siis vastannut viininteon päätöksistä kasvukauden alkupäästä alkaen.  – Se on olennaista, Nea linjaa, – sillä viini tehdään tarhoilla eikä kellarissa.

Uusia säveliä: Nea on aikeissa tehdä tämän vuoden chardonnay-sadosta omissa nimissään erän kuohuviiniä sekä kypsyttää toisen erän tammessa. Suunnitteilla on myös julkaista erän nk. oranssia viiniä, eli punaviinin tapaan valmistettua valkoviiniä, ja jopa 100% carmenerestä on ollut puhetta, mutta siitä perheneuvosto ei ole vielä yksimielinen. Mikään näistä ei tietenkään mahdu konservatiivisen Bordeaux’n alkuperäsäädöksiin. Viime aikoina Nea on myös harkinnut hankkivansa kokeeksi muutaman saviamforan, joilla samanlaiset ennakkoluulottomat viinintekijät ovat saaneet innostavia tuloksia aikaan.

Vuosikerta 2016 näyttää hyvältä. Marraskuun puolivälissä sadonkorjuun pahimmat kiireet ovat reilusti takanapäin. Nea ja hänen kumppaninsa Samuli Pasanen, viinintekijä hänkin, työskentelevät kellarissa leppoisasti kahden. Vasta ensimmäiset tankilliset ovat päässeet ohi malolaktisen käymisen, joten tekemistä riittää vielä tasaisesti viinien vahtimisessa ja siirtelyssä tankista toiseen, kunnes ne lopulta pääsevät tynnyreihin ja lopulta pulloihin kypsymään.

Samuli Pasanen jakaa Nean kanssa kellarin rutiinit, joihin kuuluvat luonnollisena osana Aristokattien mukaan nimettyjen Marie, Toulouse ja Berlioz -lemmikkien sosiaaliset tarpeet.

Tunnelma on rento mutta itsevarma, pariskunnan työskentely on täsmällistä ja keskittynyttä. Tulee sellainen tunne kuin tila olisi aina ollut nykyisen emäntänsä hallussa. Mutta itse asiassa Carsinilla ei ole käynnissä edes varsinaista sukupolvenvaihdosta, sillä tätä nykyä Juha ja Nea tekevät hedelmällistä yhteistyötä. – Meillä on tosi hyvä suhde isän kanssa, Nea kiittelee.

Heidän näkemyksiään yhdistää muun muassa vakaumus siitä, että viinin laatu on ensisijaisesti peräisin viinitarhasta.

– Minä arvostan isän kokemusta ja hän arvostaa minun ja Samulin uusia ideoita. Nea ei muista koskaan tunteneensa että häntä olisi painostettu tilalle töihin. – Pikemminkin luulen että kaikki olivat vähän hämmästyneitä, että ryhdyin viinintekijäksi, hän hymyilee.

Nea on onnistunut valjastamaan tilan orkesterikseen, ja hänen viininsä ovat musiikkia makunystyröille.

 

etiketit
Carsinin viineistä viisi on virallisessa Suomi 100 -juhlavalikoimassa. Kaksi on saatavilla Alkossa, ja viereiset kolme – klassinen merlot-sekoitus, herkullinen sauvignon gris ja ylellinen jälkiruokaviini – ovat saatavilla tilan verkkokaupasta http://carsin.com/shop/. Etikettejä koristaa tilan tunnus, viulunkaulan koristekiekura.