Marimar Torresin pinot noirit tuovat kalifornialaisviineistä esiin tavallista vivahteikkaamman ja aistillisemman puolen.
Vaikutusvaltainen viinikriitikko Robert Parker julisti hiljattain Marimar Estaten 100-prosenttisen albariñon koko Kalifornian parhaaksi. Eikä siinä kaikki: Wine Enthusiast -lehden kriitikko korotti samaisen albariñon parhaaksi ikinä. Melkoista suitsutusta vain kolme vuosikertaa nähneelle tuotteelle, ja samalla melkoisen vakuuttava osoitus Marimarin joukkueen kokemuksesta ja osaamisesta. Mutta silti se on vähän kuin ylistäisi pesuvettä mainitsematta itse lasta: tilan maineen selkäranka ovat nimittäin ansaitusti sen pinot noirit.
Mutta olisi töykeää mennä suoraan asiaan. Kun saavun pienen viinitarhakierroksen päätteeksi Marimarin talolle tilanhoitaja Benin kanssa, Marimar hoitaa päivittäistä spinning-urakkaansa autotalliin rakennetussa gymissä lukien samalla viinialan lehtiä ja merkkaillen kiinnostavia aiheita tarroilla ja huomiokynällä. Sekuntiakaan käyttökelpoista aikaa ei näytä menevän hukkaan.
– Hänen perässään on yksinkertaisesti mahdotonta pysyä, puuskuttaa Ben.
Olen tavannut myös Marimarin veljen Miguelin, ja minun on pakko uskoa että kyseessä on sukuvika. Sisaruksista välittyy molemmista tavattoman keskittynyt työmoraali, joka lienee selitys perheen menestykselle eri puolilla maapalloa. Marimarin viimeistellessä treeniään Ben esittelee minulle taloa, joka on sisustus on suurelta osin tuotu suvun kotiseudulta Kataloniasta. Muutoin talo on tyypillinen ja täysin rehentelemätön pieni maaseutuasumus. Ruokasali, työhuone, keittiö, pari makuuhuonetta. Terassilta avautuu näkymä viinitarhojen yli matalalle vuorijonolle, joka erottaa Sonoman maakunnan Napa Valleystä.
”Pinot noir on aistillisin rypäle”
– Marimar Torres
Marimar on vaihtanut verkkarinsa farmareihin ja t-paitaan ja liittyy seuraamme keittiössä. Hän pahoittelee ettemme voi lounastaa, mutta tosiasiassa se johtuu siitä, että jouduin itse nolosti siirtämään tapaamista viime hetkessä. Menetys on kirvelevä, sillä Marimar on varsin kuuluisa keittoitaidoistaan ja kirjoittanut muutaman keittokirjankin Katalonian herkuista.
Mutta palataanpa viineihin, sillä niidenkin takana on gastronomisia kunnianhimoja.
– Yritämme tehdä mahdollisimman ruokaystävällisiä viinejä, linjaa Marimar.
Erotukseksi Kalifornialle ominaisesta fruit forward -filosofiasta tilan pinot noirit ovat aromeiltaan sivistyneen syvällistä pöytäseuraa, joka ei varasta näyttämöä ruualta. Russian River Valley on Kalifornian viileimpiä kasvualueita, joten viinit pystyvät säilyttämään riittävästi happoja pystyäkseen kiinnostavaan vuoropuheluun monenlaisten pöydän antimien kanssa.
Silti viineissä on myös jonkinlaista hehkeyttä joka erottaa ne vanhan mantereen klassisimmasta tyylistä.
– Minusta pinot noir on kaikista aistillisin rypäle, Marimar tuumii syyksi.
Rypäleen luonnetta houkutellaan esiin biodynaamisin viljelymenetelmin, jotka otettiin käyttöön koko tilalla 2000-luvun alussa. Tuloksena on aiempaa persoonallisempaa marjaa.
– Olemme voineet siirtyä palstojen sekoittamisesta yhden palstan viineihin kadottamatta monimuotoisuutta, sanoo Marimar.
Tyyli asettuu siis eurooppalaisen ja amerikkalaisen perinteen kartoittamattomaan mutta hedelmälliseen välimaastoon. Siitä ei ole epäilystä etteikö kyseessä olisi maailmanluokan viinit, sen vahvistaa visiitti tilan maistatushuoneeseen.
– Tänä vuonna kostea keli haittasi köynnösten pölyttymistä, manaa Ben. – Sato jää puolta tavallista pienemmäksi.
Se voi vielä tietää kiinnostavia asioita. Ben kaataa laseihin vuoden 2002 Don Miguel -pinot’ta. Viini on yhä raikas ja mahtavan strukturoitu: terhakkaat mutta sulavat tanniinit, hyvät hapot ja raikas mutta monitahoiseksi syventynyt aromikirjo. Ikääntymispotentiaalia riittää vielä vuosiksi. Toinen mieleenjäävä näyte on Stony Block -palstan pinot – upea ruokaviini, jonka hienoinen mutta häpeämätön eläimellisyys nostaa sen omaan kastiinsa. Tätä viiniä ei tosin saa kuin tilalta, ja onnistuin ilmeisesti ostamaan 2011 vuosikerran viimeiset pari pulloa.
Marimar, joka aloitti Kaliforniassa jo 70-luvulla sukuyhtiönsä lähettiläänä, on erottamattomasti juurtunut paikalliseen maaperään, mutta samalla tuonut Euroopasta mukanaan usean sukupolven edestä hedelmällistä kokemusta ja näkemystä. Liiton ainutlaatuisia tuloksia voi Helsingissä maistella miellyttävissä merkeissä ainakin Copas y tapas -ravintolassa Fabianinkadulla.