Suomalaissyntyinen Kevin Jussila tekee ranskalaistyyppisiä laatuviinejä keskellä Kaliforniaa. Hänen tilansa nimi on Kukkula.
Kolmisen ajotuntia San Fransiscosta etelään sijaitseva kumpuileva maisema tuo helposti mieleen eteläisen Ranskan tai Toscanan, ilmassa leijuu sama paahtavan auringon aluskasvillisuudesta pusertama yrttinen aromi ja jonkinlaisten kaskaidenkin siritystä kantautuu korviin. Nimensä veroisesti Jussiloiden tila sijaitsee korkealla kukkulalla, jonka kruunaa heidän skandinaavisen minimalistinen kotitalonsa. Kukkulan juurella ovat viininvalmistustilat ja maistatushuone. Kaikki näyttää siistiltä ja tyylikkäältä, puutarhamaisen hyvin hoidettu viinitarha notkuu poimittaviksi valmiita terttuja.
Idylli on täydellinen.
Upean näyn takana on uskomaton tarina siitä, miten viaton harrastus voi muutamassa vuosikymmenessä paisua autotallin nurkasta maailmanluokan kunnianhimoksi.
– Kevin ei tosiaan osaa pitää harrastuksiaan järkevässä mittakaavassa, vahvistaa Paula Jussila päätään puistellen. Kevin virnistää kaikkea muuta kuin katuvan näköisenä, vaikka hän itsekin kiroaa kohtaloaan: sadonkorjuuseen on enää viikko ja kalenteri tuntuu täyttyvän nopeammin kuin maisteluhuoneen lasit.
1991 Kevin alkoi tehdä – keskeneräisessä autotallissaan – pieniä eriä viiniä eri viljelijöiltä ostamistaan rypäleistä. Se meni hyvin. Sitten hän osti oman, noin hehtaarin kokoisen viinitilansa ja istutti sinne Châteauneuf-du-papesta ostamiaan syrah-köynnöksiä. Tilan ensimmäinen virallinen sato saatiin markkinoille vuonna 1996. Vaikka koko tuotanto oli vain 65 laatikkoa, sen saama positiivinen vastaanotto kannusti Jussiloita eteen päin.
Sitten Kevin ja Paula näkivät tulevan kukkulansa vuonna 2003, ja päättivät pistää kaiken peliin. Pitkän raivaamisen, rakentamisen ja istuttamisen päätteeksi vuodesta 2013 Jussilat ovat pystyneet valmistamaan koko tuotantonsa oman tilansa rypäleistä. Nyt tilan 20 hehtaaria tuottavat keskimäärin yli 2000 laatikkoa viiniä. Vaikka laajentumispotentiaalia on vielä toinen mokoma, ovat määrät yhä verrattain pieniä – samankokoinen keskivertotila tuottaa yli 10 000 laatikkoa.
Kevin ei osaa pitää harrastuksiaan kurissa.
– Paula Jussila
On aika uskalias strategia lähteä tekemään hyvin pieniä määriä jotain hyvin arvokasta – pienikin vastoinkäyminen tekee helposti isoa tuhoa. Eikä laatuun oikein ole käyttökelpoisia oikoteitä. Jussiloiden tilalla laatu merkitsee että hehtaarikohtaiset litramäärät pidetään matalina, kasveja ei keinokastella ja korjuu tehdään käsityönä.
Huolellinen työ on saanut tunnustusta. Kukkulan viinit ovat saaneet johdonmukaisesti yli 90 pisteen noteerauksia arvovaltaiselta Parkerilta, ja Kevinin antamien kellarimaistiaisten perusteella seuraavien vuosikertojen taso on hivuttautumassa pikemminkin 95 pisteen tuntumaan.
– Alamme pikku hiljaa tuottaa pientä voittoakin, arvioi Kevin.
Viinintekemiseen erottamattomasti liittyvät hiuksianostattavat taloudelliset riskit ovat kuluttajalle normaalisti näkymätön tekijä, joka luo Kukkulan idyllille erityisen kunnioitusta herättävän taustan. Mutta kuten Kevinin ja Paulan pitkä ja polveileva tie autotallin nurkasta kukkulan kuninkaiksi osoittaa, raha ei ole perimmäinen motivaatio.
Kun pari harkitsi Kukkulan hankkimista, rikkauksien sijasta Kevin maalaili Paulalle auvoista paimenidylliä vaihtoehdoksi heidän kiireiselle elämälleen Los Angelesissa.
– Ja onhan se toteutunutkin, eikö? Kevin utelee maisteluhuoneen pentterissä ahkeroivalta vaimoltaan.
– Mjuu, onhan se niinkin niin… Paula muovailee kuin savolainen konsanaan, vaikka on saksalaista syntyperää. Aurinkoisesta hymystä voi kuitenkin päätellä että intohimo hyvään viiniin on säilynyt pariskunnan yhteisenä.
