Niklas Peltzerin tilalla Itävallassa yksi lehmä tuottaa yli 1000 litraa viiniä vuodessa.
Tämän hieman yllättävän yhtälön voi ilmaista hieman ymmärrettävämminkin: jotta yksi biodynaamiselle viininviljelykselle omistettu hehtaari voisi hyvin ja tuottaisi asianmukaiset 50 hehtolitraa viiniä, tarvitaan sen hoitamiseksi neljä lehmää.
Niklas Peltzer, Meinklang-tilan viinintekijä, virnistää kärsivällisesti.
– Viinitila tarvitsee kompostia, hän valistaa, – ja kompostiin tarvitaan eläimiä. Eläimet puolestaan tarvitsevat syötävää, joten viinitila on käytännössä maatila.
Niklasin kuvailemaa tilannetta, missä kaikki viinin kasvattamiselle olennainen aines on peräisin omalta tilalta, luonnehditaan suljetuksi kierroksi. Konsepti liittyy biodynaamiseen viljelyyn, jossa tilaa kohdellaan yhtenä elävänä organismina.
Biodynaamisella viljelyllä on yhtä innokkaita puolustajia kuin sinnikkäitä epäilijöitä, ja usein siihen liittyvät teoriat lasketaan tieteellisen näytön puuttuessa uskon asioiksi. Lisää taustaa mm. täällä.
Mutta suljetun kierron konseptilla on kiinnostavia ulottuvuuksia myös täysin ilman biodynaamisia kytköksiä – se on tavallaan keskeinen terroirin ajatukselle.
Monet tavallisia menetelmiä käyttävät viljelijät ajattelevat että heidän valmistamansa viini jollain tapaa ’ilmaisee’ kasvupaikkansa ominaisuuksia ja olosuhteita, eli tilan ainutlaatuista terroiria. Mutta jos viinitila vaikkapa ostaa kompostiaan varten lehmänkakkaa läheiseltä karjatilalta, kuten usein toimitaan, päätyykö viini ilmaisemaan kahta eri terroiria? Ja jos kyseinen karjatila tilaa rehunsa kolmannelta farmilta, ilmaiseeko viini silloin kolmea eri terroiria? Onko se edes mahdollista?
– Olen täysin samaa mieltä, myöntää Niklas. – Minusta terroirin käsite ymmärretään useimmiten täysin väärin. Omasta mielestäni agrokemian ja synteettisten lannoitteiden käyttö tappaa koko idean heti kättelyssä.
– Meidän lähestymistapamme perustuu humuksen parantamiseen ja maaperän hyvään hoitoon, minkä biodynaamiset viljelymenetelmät tekevät mahdolliseksi, kuvailee Niklas.
Meinklang kuuluu La Renaissance des Appellations (’alkuperämerkintöjen paluu’) -yhdistykseen, jonka tarkoituksena on ymmärtää ja varjella terroiria biodynaamisten menetelmien kautta.
Meinklang, jota Niklaksen suku nyt hoitaa seitsemännessä polvessa, on alusta alkaen ollut maatila. Tilalla on lehmien lisäksi sikoja, lampaita, hevosia ja joitakin kanoja. Biodynaaminen se on ollut vasta 2000-luvun alusta.
– Silloin totesimme, että toiminnan tasoa piti joko selvästi parantaa, muistelee Niklas. – Tai lopettaa se kokonaan.
Emme voi vain tanssia alasti viinitarhassa ja toivoa, että kaikki sujuu luonnostaan. Biodynaaminen viljely vaatii jatkuvaa keskittymistä luonnon hyvinvointiin.
– Niklas Peltzer, viinintekijä
Satsaus kannatti. Meinklangin viinit ovat melkoisen inspiroivia, vielä kun ottaa huomioon että ne ovat käytännössä luonnonviinejä eli natural-viinejä. Suomessa on myynnissä esimerkiksi harvinainen täysin sulfiititon petillant naturel, eli kertakäymisellä valmistettu kuohari. Toinen harvinainen herkku on kookkaissa kananmunan muotoisissa betonitankeissa kasvatettu Konkret. Viinit ovat puhtaita, energisiä ja tyylikkäitä.
– Ei luonnonviinin tarvitse olla jotenkin ’funky’, tai sameaa, torjuu Niklas.
Eikä sen myöskään tarvitse olla romanttista puuhastelua. – Olemme myös elävä todiste monille epäilijöille, että biodynaaminen viljely on taloudellisesti kannattavaa, hän muistuttaa.
Biodynaamisen viljelyn salat
Biodynaamisessa viljelyssä käytetään erityisiä eksoottisia valmisteita, kuten maahan haudatussa sarvessa kompostoitunutta lehmänlantaa.
Ne saattavat kuulostaa hassuilta, mutta peruslogiikka ei ole mutkikas: valmisteet tuovat energiaa, joka tekee humuksesta ravinteikkaamman, minkä ansiosta se läpäisee paremmin vettä.
Lisää tietoa: www.meinklang.at/en/