Stephen Cronk onnistui vaihtamaan harmaat brittitaivaat unelmiensa elämään Provencen ikuisessa auringonpaisteessa.
Yli kymmenen vuoden rivi tihkuisen harmaita, samanlaisia päiviä, ainoana seuranaan yhtä loputon jono puuduttavia, paikallaan junnaavia palavereita. Stephen Cronk oli saanut tarpeekseen.
Cronkin mielessä alkoi orastaa lähes mielipuolisen epätodellinen unelma, joka edusti kaikkea sitä mitä hänen työnsä ei voinut tarjota: aurinkoa, vapautta, nautiskelua, hyvää elämää. Lopulta Stephen tiesi tarkalleen mitä hänen piti tehdä: maailman paras provence-tyylinen rosé.
Kun laman kanssa painiva yritys tarjosi Cronkille kultaista kädenpuristusta, hän tiesi tilaisuutensa koittaneen. Perhe myi saman tien talonsa, Cronkin vaimo jätti työnsä ja lapset koulunsa ja perhe siirtyi suorinta tietä Etelä-Ranskaan. – Ei tosin täysin ilman neuvottelemista… virnistää Cronk.
Pitkä ura teleyrityksen myyntipäällikkönä ei mennyt hukkaan, sillä mies tiesi alusta asti mitä tehdä. – Rosé on niitä harvoja viinityylejä joissa terroir ei ole kriittinen, Cronk muistuttaa, – joten ei ole mitään tarvetta omistaa maata.
Hankalin haaste ei ole rypäleiden kasvattaminen tai viinin tekeminen, vaan tuotteen myyminen.
– Stephen Cronk
Laadukasta raaka-ainetta on tarjolla ostettavaksi, samoin taitavia viinintekijöitä palkattaviksi. Itse asiassa todellinen pullonkaula, jonka kanssa kaikki tuottajat kamppailevat, on tuotteen myyminen. – Tärkeintä on saada brandi ja tuotteen tarina kohdalleen.
Kun Cronk mainitsee eniten menestykseensä vaikuttaneen teoksen, se liity viiniin tai viinintekemiseen millään tavoin, vaan on markkinointiguru Seth Godinin Purple Cow.
Se ei toki tarkoita etteikö Cronkien Mirabeau-roséta tehtäisi taiteen kaikkia sääntöjä noudattaen. Hän maksaa viljelijälleen ekstraa päästäkseen valitsemaan ensiksi parhaat rypäleet päältä ja on investoinut kalliiseen lämpökontrolliin. Viinintekijä Nathalie Longefay on sama kuin Angelina Joliella ja Brad Pittillä, joiden Miraval-tila on naapurissa. Cronkien tähtäys oli alusta alkaen maailmanluokan parhaimmistoon.
Ja laukaus näyttää osuneen maaliin. Mirabeau on viime vuosina kahminut toistakymmentä erilaista viinikisamitalia ja napannut yli 90 pistettä Robert Parkerilta. Sitä pidetään yleisesti yhtenä koko maailman kymmenestä parhaasta rosésta. Ja hyvää se onkin: gastronomisen napakka rakenne ja mineraalinen pohjavire tekevät Mirabeausta eleganttia seuraa vähän tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Sitäkin hienompaa on, että joku luo kunnianhimoisen unelman, ja onnistuu oikeasti tekemään siitä elämän itselleen ja perheelleen. Cronkin leveästä hymystä voi päätellä, että häntä ei kaduta taakse jäänyt harmaa elämä neljännesvuositavoitteineen ja powerpoint-esityksineen. Inspiroivaa!