Turistien tarpoman Espanjan etelärannikon tuntumasta löytyy yllättäen maan parhaaksi valittu pinot noir.

Ernest Hemingway ja Orson Welles tuskin olivat väärässä: Rondan vuoristokylä Marbellan pohjoispuolella on totisesti näkemisen arvoinen. Pittoreskin keskustan halkaisee hiuksianostattavan jyrkkäreunainen rotko, joka syystäkin on muodostunut yhdeksi Espanjan etelärannikon must-nähtävyyksistä.

Julkkisvieraat Hemigway ja Welles tuskin hekään sylkivät lasiin, mutta alueesta on hiljattain tullut ajankohtaisempi myös viinistä kiinnostuneelle turistille.

– Jo roomalaiset tekivät täällä viiniä, sanoo Bibi García, Los Aguilares -nimisen tuottajan viinintekijä. – Ehkä jopa foinikialaiset.

Bibin tekemä pinot noir valittiin muutama vuosi takaperin Espanjan parhaaksi lajikkeen maailmanmestaruuskisoissa Sveitsissä. Tulos on monestakin syystä yllätys: harva ylipäänsäkään yhdistää Espanjan pinot noiriin, ja vielä harvempi odottaa törmäävänsä hienostuneeseen yksilöön näin etelässä. Eikä tienoo ole muutoinkaan kuuluisa viineistään, saati kunnianhimoista, käsityövetoisista terroir-viineistä.

Mutta sellaisia Bibi juuri tekee.

Tuorein vuosikerta mestaripinot’ta osoittautuu varsin tasokkaaksi. Runsaan kolmenkympin hintaisena viini on espanjalaisittain kallis, mutta laatu on yhtä korkealla. Korkealla on myös kasvupaikka: tilan kolme pinot-hehtaaria ovat lähes kilometrin korkeudessa. Silti Andalucían avokätinen aurinko antaa viinille uudesta maailmasta muistuttavaa yltäkylläisyyttä.

Erityisen hyvin tienoolla tuntuu viihtyvän petit verdot -rypäle, joka on ainoa lajike tilan Tadeo-viinissä ja pääosassa herkullisessa Pago El Espinossa. Valikoiman täydentävät tuoreet tempranillo-vetoiset Tinto ja raikas Rosado.

Laadun pitää olla heti kohdallaan.

– Bibi García

Tilan terroir on tutkittu vaivaa ja rahaa säästelemättä: koko Euroopan tunnustetuin asiantuntijapari Claude ja Lydia Bourguignon on ollut auttamassa määrittelemään optimaaliset kasvupaikat. Huolellisuus näkyy mineraalisina ja kompleksisina viineinä. Aromien raikkautta pyritään säilyttämään jäähdyttämällä rypäleet heti poiminnan jälkeen, mikä vähentää myös sulfiitin käytön tarvetta.

– Tilan omistaja on ehtinyt sen verran korkeaan ikään, ettei hänellä ole aikaa odotella viinien kypsymistä vuosikausia, Bibi paljastaa, – laadun pitää olla heti kohdallaan.