Parempien portugalilaisviinien poikkeuksellinen hintalaatusuhde perustuu yhä harvinaisemmiksi käyviin aineksiin: intohimoon, aitouteen ja sitoutumiseen.
Intohimosta puhuminen voi kuulostaa imelältä, mutta jollain tavoin on pystyttävä erottamaan ne viinintuottajat, jotka paneutuvat viljelyyn ja viinintekemiseen aidolla hartaudella niistä, jotka ensiksi päättävät mitä pitää jäädä viivan alle ja tekevät muut ratkaisut sen vaatimassa järjestyksessä.
Ana Cardoso Pinto tuntuu kuuluvan edellämainittuihin.
Lissabonista pohjoiseen sijaitseva Quinta do Pinto on ensinnäkin perheyritys, mikä on tietysti omiaan luomaan toimintakulttuurin, jossa tunteetkin saavat tilaa luovalle ilmaisulle. Lisäksi tilan perustajaa, Anan isää Antóniota, tuntuu ajavan positiivinen pakkomielle.
– Isältä kului 12 vuotta saada tämä tila haltuunsa, paljastaa Ana.
Vaivannäkö kannatti. Kuvankaunis tila on kuulu terroiristaan, ja sen tuottamista rypäleistä on historiallisesti maksettu ympäröivää seutua korkeampi hinta. Meren vaikutus tuntuu kukkulaista maisemaa pyyhkivänä lempeänä mutta itsepintaisena tuulenvireenä.
– Pitkä kasvukausi tuottaa hyvää ikääntymispotentiaalia, sanoo Ana.
Quinta do Pinton valkoviinit kuuluvat tunnustetusti maan parhaimmistoon, mutta eivät punaviinitkaan juuri jää jälkeen. Huippuvalkoviinit tehdään Rhône-lajikkeista, mutta paletti on maan tapaan kiinnostavan kirjava. Tilalla viljellään mm. harvinaiseksi käynyttä mutta kiinnostavaa paikallislajiketta tinta miudaa. Välillä on julkaistu jopa 100% tinta miuda -viiniä.
– Se tosin onnistuu vain kerran kymmenessä vuodessa, tarkentaa Ana.
Tilan kellareiden perinteisissä betonitankeissa kypsyy yksi lupaava vuosikerta miudaa, josta Ana maistattaa näytettä. Tyylikäs ja energinen viini on pullollaan potentiaalia, joka muistuttaa laajemminkin siitä, mihin Portugali pystyy. Maassa on yli kaksisataa alkuperäislajiketta ja loputon valikoima kasvuolosuhteita – kun ne löytävät toisensa aukeaa kokonaan uusia ovia Euroopan klassisiin viinityyleihin tottuneelle. Dãon graniitin päällä kasvanut touriga nacional tai Bairradassa huippuunsa hiottu baga-rypäle ovat samanlaisia innostavia esimerkkejä.
Quinta do Pinton kohdalla rypäleiden ja terroirin lemmensuhde on saanut muotoutua useamman vuosisadan mittaan. Kellarissa huomaa myös, että vaikka Anan työsarkana ovat perheyhtiön vientiponnistukset, hänen suonissaan virtaa useamman viinintekijäsukupolven veri, jo hänen isoisoisoäitinsä oli palkittu viinintekijä. Ana ei sitä erityisesti korosta, mutta hänen puheestaan ja asenteestaan sen huomaa: suhde tankeissa kasvaviin viininalkuihin on henkilökohtainen ja tunteellinen – sekä vaativa että rakastava. Kuten sanottu, tunteista puhuminen ei tässä yhteydessä ole romantisoitua markkinointihölynpölyä, vaan se kuvailee tietynlaista toimintakulttuuria, jonka seurauksena on tietynlaisia viljelyn ja viininteon ratkaisuja, pakkausta, hinnoittelua jne. – tietynlaista viiniä.
Millaista?
Ana maistattaa yhtiön valmiita tuotteita tilan viihtyisän vanhan päärakennuksen kuistilla. Talon nk. entry level -tuotesarja on nimeltään Lasso. Portugalissa sen hintataso kaupassa jäisi alle 7 euron, Suomessa luultavasti jonkin verran yli kympin tuntumaan. Punaviini on raikkaan hedelmäinen ja vähän yrttinenkin, siinä on pirteät hapot ja hyvät puhtaat tanniinit. Valkoviini on niinikään raikkaan hedelmäinen, mineraalinenkin. Molemmat on tehty alkuperäisrypäleistä, ja ne ovat hyvin persoonallisia, puhtaita ja tasapainoisia ruokaviinejä, joissa on paljon alueelleen tyypillistä. Sellaisista saa meillä yleensä pulittaa lähemmäksi kahtakymppiä.
– Mutta todellisuudessa tämä ei olekaan mikään entry level -viini, Ana muistuttaa. – Paitsi hinnaltaan.
Tilan vakavammat tuotteet ovat jo hienoja terroir-viinejä, joiden seuraksi helposti alkaa kuvitella ruokia, joita ei itse osaa valmistaa.
Kontrasti odotuksiin nähden on aika dramaattinen. Kun Alkon valikoimapolitiikka noudattelee ostokäyttäytymisen alinta yhteistä nimittäjää, on portugalilaisviinienkin kokoelma asettunut ‘suomalaisen maun’ mukaisiin raskaisiin, usein halvalla tammituksella typerästi pilattuihin keskinkertaisuuksiin.
Viini tuo ihmiset yhteisen pöydän ääreen.
– Ana Cardoso Pinto
Se tuntuu tosi raskaalta menetykseltä, sillä Portugali on oikea aarre viinimaaksi. Siitä Quinta do Pinto on loistava, mutta ei toki ainoa esimerkki; esimerkiksi Luis Paton ja Alvaro Castron viinit ovat jo kauan sitten ylittäneet kansainvälisen uutiskynnyksen, ja monet asiantuntijat odottelevat maalta laajempaakin läpimurtoa eurooppalaiseen valtavirtaan. Ja houkutusta lisää tietenkin se verrattain matala hintataso. Arvioidaan, että portugalilaisen viinilitran keskimääräinen hinta on yhä alle puolet Ranskan luvusta*.
Mutta Quinta do Pinton viinien loistavan hintalaatusuhteen salaisuus liittyy muuhunkin kuin geopolitiikkaan.
– Isä nyt vain haluaa tehdä hyvää halvalla, huokaa Ana.
* Lähde: Berglund, Rinta-Huumo: Viinistä viiniin 2014