Riku ja Anna Väänänen pyörittävät Bordeaux’ssa viinitilaa, jossa klassikoita tehdään tämän päivän menetelmin.
Riku Väänänen on rentoa seuraa, ei lainkaan kuten monet Bordeaux’n viinitilanomistajat, joiden olemusta jäykistää korostunut tietoisuus alueen arvovaltaisesta maineesta. Lounastamme ravintola Nokassa Helsingissä, pöydällä tilan ykkösviini Château Puybarbe 2014 on saanut seurakseen klassisesti ankanrintaa. Viini on moniulotteinen ja ryhdikäs, klassista oikean rannan bordeaux’ta parhaimmillaan. Yksi asia hämmästyttää: viini on kypsän, kokonaisen ja tasapainoisen oloinen, vaikka sadonkorjuusta on kulunut juuri alle viisi vuotta. Yleensä tanniinien kypsyttelyyn ja kokonaisuuden yhteensulautumiseen menee helposti toinen mokoma, monien huippuviinien tapauksessa enemmänkin.
– Poimimme tosi myöhään, selittää Riku Väänänen.
Mitä pidempään tertut saavat viipyä köynnöksillä, hän selostaa, sitä kypsemmät tanniinit rypäleissä on, kun niiden mehu alkaa muodonmuutoksensa viiniksi. Tämä nyky-Bordeaux’ssa suosittu menetelmä ei ole riskitön: myöhäinen sadonkorjuu lisää sadon vahingoittumisen riskiä rakeiden, tautien tai hyönteisten tekemien tuhojen kautta. Konsepti vaatii taitoa ja tuuria, erityisesti tilalla, jota viljellään käytännössä orgaanisesti, kuten Puybarbe.
Mutta Riku Väänänen ei olekaan pelkkä omistaja, hän on myös pesunkestävä maanviljelijä.
– Lapsena perheellämme oli puutarhatila Vihdissä, hän kertoo. – Tila oli loistava koulu. Viljelimme biodynaamisesti, mikä auttoi ymmärtämään, miten luonto toimii.
Tilan pienen koon vuoksi isä paimensi Rikun toiselle uralle, mutta viitisen vuotta takaperin, kun Riku ja hänen vaimonsa Anna Väänänen pohdiskelivat, että mitähän sitä voisi tehdä yhdessä, ajatus viinitilasta tuli luonnostaan pariskunnan mieleen. Aluekin oli itsestään selvä, Bordeaux oli molempien lempityyli.
– Etsimme tietyn kokoista, korkeatasoista tilaa, sellaista jolla saisi aloittaa puhtaalta pöydältä, Riku kertoo, viitaten erityisesti myynti- ja markkinointiponnisteluihin. – Ja sellaista, jolla ei ole linnaa, hän lisää*.
Muutaman tusinan ehdokkaan listalta sopivin löytyi Côtes de Bourg -apellaatiosta läheltä tunnetumpaa Saint-Émilionia.
– Saint-Émilionin nimekkäät viinitalot kilpailevat nykyään enemmänkin parkkipaikkojen ja vierailukeskusten koolla, Väänänen huokaa. – Côtes de Bourg sen sijaan on niin tuntematon, että täällä kilpaillaan edelleen vain viinin laadulla.
Haluamme tuoda viinimme ostajillemme valmiina juotaviksi.
– Riku Väänänen, Château Puybarbe
Puybarbe on perinteikäs tila, mutta Väänäset saivat köynnöshehtaariensa mukana melko hiljattain modernisoidun kellarin.
– Haluamme tuoda viinimme ostajillemme valmiina juotaviksi, ja kellarimme antaa meille siihen välineet, sanoo Riku.
Tilan arvokkaimmat viinit tehdään itse asiassa varsin perinteisesti, mutta teknologiasta on hyötyä nk. entry level -viineissä. Esimerkiksi tuotevalikoiman kuopus Gaïa de Château Puybarbe maksaa Alkossa kuutisentoista euroa. Viini alkaa nuorekkaan hedelmäisellä puraisulla, joka saa keskimaussa aikuisempaa ryhtiä ennen tunnusomaista suuta suipistavaa jälkimakua. Tanniinit ovat yllättävän pehmeät, ja on ylipäänsä harvinaista, että tämän hintaluokan viinissä on alku, keskikohta ja loppu.
– Varhainen integraatio, paljastaa Riku selitykseksi.
Gaïan tapauksessa varhainen integraatio merkitsee, että viiniin lisätään tynnyrilankkuja jo käymisvaiheessa. Lisäksi kellariteknologia suo mahdollisuuden antaa viinille jo valmistuksen aikana kontrolloituja happiannoksia, samanlaisia kuin se saisi tynnyrikypsennyksen aikana. Lopputulos täyttää kaikki klassisen bordeaux’n tunnusmerkit, mutta pääsee ruokapöytään tavallista ripeämmin ja tavallista parempaan hintaan.
Tilan tapa tehdä klassista tyyliä moderniin tapaan näyttää toimivan: Puybarben viinit ovat jo ehtineet kerätä korkean tason tunnustusta mm. Decanter-lehdeltä ja Jancis Robinsonilta. Ja pesunkestävän klassikon tapaan tyyliin ei ole odotettavissa muutoksia.
– Ei perinteitä saa muuttaa, virnistää Riku.
* Bordeaux-viinin nimessä ’château’, suomeksi ’linna’, merkitsee ensisijaisesti sitä, että tila tekee viininsä omista rypäleistä paikan päällä. Oikeita linnoja on huomattavan paljon vähemmän kuin château-tiloja, kuuluisimmat sijaitsevat Médocissa.