Campanian tuliperäiset kentät antavat valkoiselle falanghina-rypäleelle poikkeuksellista laatua, maistattajana Anna Aglietti.

– Jaa-a, tuumii milanolainen viinin ystävä Anna Aglietti (pääkuvassa), kun kysyn häneltä mitä valtavirrasta poikkeavaa voisimme maistaa– Italia kun on loppumaton viinien aarreaitta ja täynnä tuntemattomia suuruuksia. – Falanghina tunnetaan yleisesti tusinaviinien rypäleenä, hän jatkaa. – Mutta tämä on ehdottomasti eri maata.

Annan valitsema tuottaja on Agnanum, ja tämän pullotteen tuottaneet viinitarhat sijaitsevat Campi Flegrei -nimisellä alueella heti Napolin länsipuolella. Campi flegrei, kirjaimellisesti ’palavat pellot’ on itse asiassa valtava, romahtaneen tulivuoren kaldera, josta puolet lepää napolinlahden alla. Vastapäätä lahden toisella puolen nousee itse Vesuvius. Myös Campi Flegrei voi vieläkin purkautua, ja sitä pidetään Euroopan vaarallisimpana tulivuorena. Tiheään asutun alueen asukeilla ja sen jyrkkien rinteiden viljelijöillä lienee siis kylmät hermot – viinin tapauksessa riski voi tuntua perustellulta siksi, että vastapainona on täysin ainutlaatuinen terroir.

Vulkaanisen hiekan peittämillä rinteillä ei ole edes kunnon penkereitä helpottamassa viljelijöiden työtä. – Kaikki pitää käytännössä tehdä käsin, tiivistää Anna. – Viljely on niin hankalaa että paikalliset kutsuvat työtä ’sankarilliseksi’.

Agnanumin Raffaele Moccia, viinintekijä kolmannessa polvessa, tekee viininsä luonnontyyliin ilman lisättyä kemiaa tarhassa tai kellarissa, antaakseen ainutlaatuisen terroirinsa puhua. Maistetaanpas. 

Oljenkeltaisen viinin tuoksu on kypsän keltaluumuinen ja aavistuksen eksoottinen.  Maku on ryhdikkään hapokas ja vienosti mineraalinen. Verrattain tasokas ruokaviini, joka juhlistaa seurallaan kaikkia paitsi aivan hentoisimman makuisia kala- ja kasvisruokia.

Tällaiselle tasolle kasvatettuna falanghinasta löytyy siis paljon enemmän laatua kuin tähän asti on kuviteltu, ja se on taas uusi osoitus Italian loputtomasta potentiaalista laatuviinien ykkösmaana.