Arkisempi, antoisampi Bordeaux: Château de Seguin

Bordeaux’ta halkovan kahden jokihaaran väliin jäävä viinialue Entre-deux-Mers on sen verran tuntematon, että viinien hinnat pysyvät kohtuullisina.

Törmäsin kerran maailman johtavan viiniasiantuntijan Jancis Robinsonin artikkeliin*, jossa hän hehkutti bordeaux-viinien hyvää hintalaatusuhdetta nimenomaan laatupyramidin alemmissa kerroksissa. Esimerkkinä oli Château de Seguin vuodelta 2009. Talo on Alkostakin tuttu, Seguinin peruspunaviini on ollut valikoimassa jo 30 vuotta ja paraikaa on myynnissä vuosikerta 2015.

Seguin myydään Bordeaux supérieur -nimikkeen alla. Se on peräisin kahden aluetta halkovan joen väliin jäävältä ei-kenenkään maalta, joka kulkee nimellä Entre-Deux-Mers, ’kahden meren välissä’. Jokisuiston pohjoispuolella on arvovaltainen Saint-Émilion, eteläpuolella hohdokkaat Médoc ja Graves, kumpikin nimi tuo vääjäämättä viinin hintaan tuntemattoman määrän lisäeuroja. Jokihaarojen väliin jäävää isoa kaistaletta sen sijaan tuntee tuskin kukaan

Miten pysyä kiinnostavana? Tekemällä hyvää viiniä.

– Nathalie Lagrue, Château de Seguin

– Identiteetti pitää silti säilyttää, tuumii Château de Seguinin Nathalie Lagrue (pääkuvassa), joka on itsekin Bordeaux’sta kotoisin. – Jos haluaa kunnioittaa kuluttajaa, ainoa keino pysyä kiinnostavana on tehdä hyvää viiniä.

Erotukseksi vaikkapa Médocin mahtailevista lääninherroista Lagruen usko uutteraan työhön kuulostaa lähes protestanttisen nöyrältä. – Meidän on pakko uskoa, että hyvin tehty tuote menestyy kilpailussa, hän puolustelee. 

Entre-Deux-Mersin hedelmäisempi ja kevyempi tyyli tekee viineistä monipuolisia ruokajuomia. Hyvä Bordeaux supérieur toimii loistavasti vaikkapa Saint Nectaire -juuston kanssa. Saint-Nectairea saa Helsingissä esimerkiksi Hakaniemen Kauppahallin Lentävä Lehmä -myymälästä.

Château de Seguin on hyvä esimerkki alueen punaviineistä, jotka kannattaa juoda melko nuorina, ja ilman alueen hohdokkaampien nimikkeiden vaatimaa tärkeilyä.

– Peruspunaviinimme ei ole tammitettu, muistuttaa Lagrue. – Se on helposti juotava joka päivän viini, hän määrittelee.

Viinissä onkin mukavasti hedelmää, sopivasti tanniinia ja riittävän raikkaasti hapokkuutta – ja aimo annos sitä hillittyä charmia, josta Bordeaux’n tyylin tunnistaa. Varsin mainio juoma siis hintaisekseen. Tämä tukee Jancis Robinsonin ajatusta, että alueen tuntemattomuus ja nimikkeen geneerisyys tuottaisivat hintoja, joilla on realistisempi suhde laatuun.

Lagrue uskoo, että viinikriitikko Robert Parkerin holtittomaksi paisunut vaikutusvalta alueella olisi vähenemään päin. Se voisi nostaa tyyliltään kevyemmät ja helpommin lähestyttävät Bordeaux Supérieurit lähemmäs parrasvaloja.

___

* Jancis Robinsonin artikkeli löytyy täältä.