Barolo on upea viinityyli, joka on yllättävänkin suosittu Suomessa. Monet uumoilevat, että sen menestyksen takana on taitava viinintekijä Riikka Sukula.

Menen tapaamaan Riikka Sukulaa aivan tavallisena tiistaina Helsingin vanhalle ylioppilastalolle. Iso juhlasali on täynnä ihmisiä, käynnissä on Barolon ystävät -niminen maistatustempaus, jossa joukko tuon pienen mutta arvovaltaisen Pohjois-Italian alueen tuottajia esittelee viinejään pyhäpukuiselle suomalaisyleisölle. Tapahtuman markkinointimateriaalissa Sukulaa tituleerataan punastelematta Barolon kuningattareksi.

Sukula remahtaa nauruun. – Se on kyllä Eeriksen oma keksintö, hän viittaa Viisi Tähteä -julkaisun päätoimittajaan Eeropekka Rislakkiin, jolla on ilmeisesti ollut sormensa pelissä. Sukula kieltäytyy valtaistuimesta hyvin perustelluin sanankääntein, mutta jotain perääkin Rislakin myöntämässä tittelissä on.

Aina kun hämmästelen ääneen barolon verrattain suurta suosiota Suomessa, saan kuulla, että ilmiön takana on nimenomaan Sukula, jonka kaikki tunnustavat  tuon vaativan viinityylin eturivin taitajaksi.

– On kyllä totta, että tilallamme käy vuodessa parisen tuhatta vierasta, myöntää Sukula. Puolet vieraista on suomalaisia viininharrastajia. – Suomalaisethan tykkäävät pääsääntöisesti Veneton makeammista punaviineistä, hän tuumii. – Mutta ne, jotka juovat hyvin, juovat sitten todella hyviä viinejä.

Kuningattaren titteli istuu sikälikin, että Barolo on kieltämättä aika aatelinen viinityyli. Se vaatii ensiluokkaisen raaka-aineen, ymmärtävän tekijän ja reilusti aikaa, usein ei vuosikymmen riitä nektarin kypsyttelemiseen juomakuntoiseksi.

Viini pitää tehdä rakkaudella.
– Riikka Sukula

Seurauksena on yleviä mutta helposti myös aika jyrkkiä viinejä. Yleensä ajatellaankin, että barolo vaatii seurakseen tummaa lihaa. Esimerkiksi Riikka Sukulan mies Jyrki, suomalaisille varsin tuttu keittiömestari, suosittaa viinin seuralaiseksi hirviossobucoa. Ei siis ihan joka päivän lounasidea. Riikka Sukulan mielestä ajatus on myytti. – Kasvikset toimivat aivan yhtä hyvin, hän väittää. Väitettä voi testata hänen artikkelin lopusta löytyvällä veden kielelle nostattavalla purjorisottoreseptillään.

Ainakin Sukulan oman barolon suhteen suositus varmasti pitää kutinsa. Viini on juuri sillä tavoin rakenteikas kuin sopii odottaakin, mutta siinä on lisäksi myös odottamatonta keveyttä, sulokkuutta ja aromikkuutta. Moinen ryhdin ja feminiinisyyden yhdistelmä tuo tietysti sekin mieleen kuningattaren. Alan ymmärtää Rislakin aivoitusta, mutta Sukula toppuuttelee suhteuttamalla rauhallisesti viininsä profiilia ympäröivän Serralunga d’Alban muihin tiloihin. – Meillä on ehkä aikaa enemmän kuin muilla odotella, että rypäleet ovat täydelliset, hän arvioi syyksi.

Sukula rakentaa viininsä laadun tarhassa, kellarissa hän tekee niin vähän kuin mahdollista. – Viini pitää tehdä rakkaudella, hän sanoo. – lempeästi kasvattaen.