Ennakkoluuloton London Cru todistaa, ettei mikään idea ole mahdoton kun osaaminen ja rahoitus ovat kohdallaan.
On syyskuun loppupuoli. Ajettaessa Lontoon keskustasta länteen Bromptonin vanhan hautuumaan tienoilla arvokkaat gregoriaaniset fasadit lopahtavat äkisti. Alkaa teollisuuden ja parittoman arkkitehtuurin hallitsema kaupunginosa, jonka ilmeen voi tiivistää yhteen laatusanaan: ruma.
Yllätys onkin kaksi verroin ilahduttava, kun yksi harmaanruskeista porttikongeista aukeaa pihalle, jonka ovien takaa löytyy täysiverinen viininvalmistuslaitos kimmeltävine terästankkeineen ja tynnyripinoineen. Kun saavun paikalle Nick ja Alex pyörittelevät juuri vastatoimitettuja ranskalaisia tammitynnyreitä porttikongista peremmälle.
Teemme viiniä, jonka ainoa kriteeri on laatu.
– Gavin Monery, London Cru
– Anteeksi että olen vähän myöhässä, sanoo hetkeä myöhemmin saapuva Gavin Monery, joka on viinitalon keulakuva. – Olin juuri keräämässä barbera-satoamme.
Hetkinen.
Englannissa kasvaa kyllä esimerkiksi chardonnayta, mutta sekin ehtii harvoin niin kypsäksi että siitä voisi tehdä muuta kuin kuohuviiniä. Mutta barbera?
– Olin siis Italiassa valvomassa sadonkorjuuta eilen. Rypäleet ovat nyt jäähdytetyissä rekoissa matkalla tänne jalostettaviksi viiniksi, tarkentaa Gavin tyytyväisenä.
London Cru tuo myös caberneta ja grenachea etelä-Ranskasta ja syrahta Espanjasta.
– Kuljetuksesta on itse asiassa etua, puolustaa Gavin. – Saamme rypäleet heti jäähdytetyksi, niin monet laatutuottajat tekevät muutenkin.
Idea on totisesti raikas. Se saa myös huomaamaan miten paljon mielikuva viininvalmistuksesta on ehdollistunut romanttiseen maatilaidylliin ja paikallisuuteen. Ajatukset menevät mukavasti sekaisin. Onko tämä nyt englantilaista viiniä vai ei? Pitäisikö viinien heijastella Lontoon laitakaupungin terroiria? Onko edes raha paikallista?
– Emme yritä mitenkään häivyttää viinien alkuperää, rauhoittelee Gavin.
Maistetaanpas. Viime vuoden barbera-sadosta on sukeutunut herkän kukkainen herkku. Kilometrin korkeudessa kasvaneista satavuotiaista grenache-puskista peräisin oleva viini on pysäyttävän raikas ja solakka. Klassisesti graniitin päällä kasvanut syrah on hullaannuttavan hedelmäinen.
Englantilaisia tai ei, ainakin nämä ovat loistavia viinejä, tosin hinnatkin ovat vastaavasti parinkymmenen punnan tuntumassa per pullo. Resepti on yksinkertainen:
– Valikoimme parhaat kasvattajat, maksamme kaksi tai kolme kertaa keskihinnan ja teemme viiniä, jossa laatu on ainoa kriteeri, tiivistää Gavin.
London Crun viinejä voi itse ihmetellä ainakin Vinoteca-viinibaariketjun ravintoloissa Lontoossa.